Wikipedia

18 elektronin sääntö on kemiassa käytetty nyrkkisääntö, jonka mukaan siirtymämetalli saavuttaa saman elektronikonfiguraation kuin jalokaasu, kun sillä on yhteensä 18 elektronia uloimmilla energiatasoilla. Sääntö on vastaava kuin oktettisääntö, mutta se ei päde siirtymämetalleille. Se on usein käyttökelpoinen ennustettaessa siirtymämetallien, lantanidien ja aktinidien yhdisteiden, etenkin organometallisten yhdisteiden, ominaisuuksia. Säännössä otetaan s- ja p-elektronikuorien (ns. oktetin sisältävät kuoret) lisäksi huomioon myös d-orbitaalien elektronit. Säännössä oletetaan, että metallin d-orbitaalit kykenevät muodostamaan toisten atomien atomiorbitaalien, tai yhdisteiden molekyyliorbitaalien kanssa enintään 5 sidosta, sallien siten enintään 9 sidosta näille atomeille yhdisteissä. Säännöstä on olemassa poikkeuksia, joita kyetään muilla säännöillä selittämään.

Useasti siirtymämetallien yhdisteiden ominaisuuksia selitetään myös koordinaatiolukujen avulla.

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.