/ 
/ 
Aktinium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Aktinium | ||||
| Tunnus | Ac | ||||
| Järjestysluku | 89 | ||||
| Luokka | aktinoidi | ||||
| Lohko | f-lohko | ||||
| Ryhmä | 3 | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 10,07×103 kg/m3 | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1899, André-Louis Debierne | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 227,0278 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 195 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 6d17s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 18, 9, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +3 | ||||
| Kiderakenne | pintakeskinen kuutiollinen (face centered cubic, FCC) | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 1323 K (1050 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 3471 K (3198 °C) | ||||
| Höyrystymislämpö | 400 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 14 kJ/mol | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,1 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,120 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | 12 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Aktinium (muinaiskreikaksi ακτινος, aktinos; lat. actinium) on radioaktiivinen alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ac ja järjestysluku on 89. Radioaktiivisuutensa takia aktinium hohtaa pimeässä aavemaista sinistä valoa, joka johtuu voimakkaan radioaktiivisuuden ilmaan aiheuttamasta Tšerenkovin säteilystä. Aktiniumia löytyy vain uraanimalmista Ac-227 isotooppina, joka on α- ja β-säteilijä ja jonka puoliintumisaika on 21,773 v. Tonnissa uraanimalmia on noin 1/10 grammaa aktiniumia. Tiheys on 10,07 g/cm3. Sulamispiste on 1051 °C ja kiehumispiste 3198 °C.
Aktinium on 150 kertaa radioaktiivisempi kuin radium, mikä tekee siitä arvokkaan neutronilähteen, muutoin sillä ei ole merkittävää teollista käyttöä. Aktinium-225 isotooppia käytetään lääketieteessä tuottamaan Bi-213:a tai sitä voidaan käyttää yksin radioimmunoterapiassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Historia
Aktiniumin löysi ranskalainen kemisti André-Louis Debierne erottaessaan pikivälkkeestä uraania Pariisissa vuonna 1899. Aktiniumin nimi, kuten myös aktiniditkin, on peräisin kreikan kielen sädettä tai säteilyä tarkoittavasta sanasta aktinos.[1]
[muokkaa] Käyttö
Koska aktinium on erittäin radioaktiivinen, radiumia jopa 150-kertaa aktiivisempi, se on erittäin tehokas neutronilähde. Millään muulla tavoin aktiniumia ei teollisuudessa käytetä hyväksi. 225Ac-isotooppia sitä vastoin käytetään tuottamaan vismutti-213-isotooppia.
[muokkaa] Terveysvaikutus
Aktinium-227 on äärimmäisen radioaktiivinen. Potentiaalisilta terveysvaikutuksiltaan aktinium-227:n säteily on suunnilleen yhtä vaarallinen kuin plutoniumin. Pienenkin määrä muodostaa vakavan terveysriskin aktiniumin säteilemän gammasäteilyn vuoksi. Aktiniumilla ei ole mitään osaa elävien organismien kannalta. Sitä ei esiinny luonnossa kuin aiemmin mainitun uraanimalmin lisäksi ydinvoimaloiden läheisyydessä ja tutkimuslaboratorioissa tai muissa poikkeuksellisissa oloissa.[2] Vaaralliselle määrälle aktiniumia luonnossa ei voi altistua.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Aktinideja yhdistää radioaktiivisuus Helsingin Sanomat. Viitattu 17.7.2008.
- ↑ John Emsley: Nature's Building Blocks: An A-Z Guide to the Elements, s. 19. Oxford University Press, 2001. ISBN 0198503407. (englanniksi)