Wikipedia

Ksenon ← Cesium → Barium Rb ↑ Cs ↓ Fr       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Cesium
Tunnus	Cs
Järjestysluku	55
Luokka	Metalli
Lohko	s
Ryhmä	1, alkalimetalli
Jakso	6
Tiheys	1,930×103 kg/m3
Kovuus	0,2 (Mohsin asteikko)
Väri	Hopeisen kultainen
Löytövuosi, löytäjä	1860, Gustav Kirchhoff ja Robert Bunsen
Atomiominaisuudet
Atomipaino	132,90545 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	260 (298) pm
Kovalenttisäde	225 pm
Orbitaalirakenne	[Xe] 6s1
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 18, 8, 1
Hapetusluvut	+1
Kiderakenne	Tilakeskeinen kuutiollinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	Kiinteä
Sulamispiste	301,59 K (28,44 °C)
Kiehumispiste	944 K (671 °C)
Moolitilavuus	70,94×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	63,9 kJ/mol
Sulamislämpö	2,09 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus	0,79 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	0,242 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus	(20 °C) 4,88 · 106 S/m
Lämmönjohtavuus	(300 K) 35,9 W/(m×K)
Tiedot normaalipaineessa

Cesium (lat. caesium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cs ja järjestysluku 55. Se on pehmeä hopeanhohtoinen alkalimetalli, joka hapettuu nopeasti joutuessaan tekemisiin ilman kanssa.

Cesiumin löysivät Robert Bunsen ja Gustav Kirchhoff vuonna 1860 spektroskopiaa hyväksikäyttäen.

[muokkaa] Fysikaaliset ominaisuudet

Osittain sulanutta cesiumia lasiampullissa.

Cesiumin tiheys on 1,93 g/cm³ ja sen sulamispiste on 301,59 K (28,44 °C), joten suljetussa ampullissa cesium on huoneenlämmössä kiinteää, mutta lämmitettäessä kädellä metalli sulaa. Cesiumin kiehumispistekin on metalliksi kohtuullisen alhainen, 944 K (671 °C).

Kuten muut alkalimetallit, cesium vapauttaa vetyä reagoidessaan veden kanssa. Muodostunut kaasu on syttymisherkkää ja reaktion yhteydessä kohonnut lämpötila voi hapen läsnä ollessa aiheuttaa räjähdyksen. Vaara ei ole kuitenkaan niin suuri, per gramma, kuin kevyemmillä alkalimetalleilla suuremman atomipainon takia.

Cesiumin suolat ovat pääosin erittäin liukoisia veteen. Esimerkikisi cesiumhydroksidin (CsOH) suuri liukoisuus mahdollistaa erittäin emäksiset liuokset, jotka syövyttävät jopa lasia.

[muokkaa] Käyttö

Teollisesti cesiumia käytetään valosähköisissä kennoissa, joissain katalyyteissä sekä muun muassa ionisuihkusysteemeissä. Cesiumionit (Cs⁺) eivät sellaisenaan ole kovin myrkyllisiä (LD₅₀ = 1 g/kg).

[muokkaa] Isotoopit

Cs-133 -kiteitä argontäytteisessä lasiampullissa.

Cesiumin ainoa vakaa isotooppi on Cs-133. Sen ominaisvärähtelyä käytetään hyväksi tarkoissa atomikelloissa ja SI-yksikkö sekunti määritelläänkin nykyään Cs-133-isotoopin avulla.

[muokkaa] Radioaktiivinen saastuttaja

Radioaktiivisia isotooppeja Cs-134 (puoliintumisaika 2,0648 vuotta) ja Cs-137 (puoliintumisaika 30,07 vuotta) syntyy ydinreaktorissa. Yhdessä radioaktiivisten jodi-isotooppien kanssa ne ovat keskeisiä säteilyrasitusta aiheuttavia komponentteja ydinvoimalaonnettomuuden laskeumassa (esimerkiksi Tsernobyl vuonna 1986).

Myös ilmakehässä suoritettujen ydinpommikokeiden laskeumassa Cs-137 oli hyvin edustettuna. Laskeuman cesium siirtyy erityisen tehokkaasti jäkälän kautta poronlihaan sekä sadeveden kautta makean veden kaloihin. Saamelaisten perinteinen ruokavalio sisältää näitä ravintokomponentteja erityisen paljon, minkä vuoksi tämän väestönosan kokokehoaktiivisuutta seurattiin erityisen tarkasti 60- ja 70-luvuilla.