Planckin vakio
Wikipedia
Planckin vakio on modernissa fysiikassa, ja etenkin kvanttimekaniikassa, usein vastaantuleva luonnonvakio, jonka likiarvo on
.[1]
Vakio on nimetty Max Planckin mukaan, joka vuonna 1900 väitti, että sähkömagneettinen säteily syntyy tietyn suuruisina kvantteina, joiden energia on suoraan verrannollinen säteilyn taajuuteen. Tämän ilmaisee lauseke
,
jossa E on kvantin eli fotonin energia, h Planckin vakio ja f säteilyn taajuus.
Usein on kätevämpää käyttää h:n sijasta sen johdannaista
, jonka määritelmä on
,
missä π on vakio pii. Vakiota
kutsutaan puolestaan joko Diracin vakioksi (Paul Diracin mukaan) tai redusoiduksi Planckin vakioksi. Puhekielessä yleisiä ilmauksia ovat myös h-viiva ja englannin kielestä lainattu h-bar [hoobaar]. Tätä vakiota käytettäessä käytettäessä kvantin energian lauseke saa muodon
,
missä ω on säteilyn kulmataajuus eli taajuus kerrottina 2π:lla.
Kvanttiteorian myöhempi kehitys on osoittanut, että redusoitua Planckin vakio
on perustavampi luonnonvakio kuin alkuperäinen Planckin vakio h. Niinpä hiukkasten rataliikkeen impulssimomentti on aina jokin
:n monikerta, mutta fermionien spin-impulssimomentti on puolet siitä. Redusoitu Planckin vakio esiintyy muissakin kvanttimekaniikan perusyhtälöisäs kuten Heisenbergin epätarkkuusperiaatteessa ja Schrödingerin yhtälössä.
[muokkaa] Lähteet
Valonnopeus | Newtonin gravitaatiovakio | Tyhjiön permeabiliteetti | Tyhjiön permittiivisyys | Planckin vakio | Diracin vakio | Alkeisvaraus | Hienorakennevakio | Rydbergin vakio
Bohrin säde | Bohrin magnetoni | Ydinmagnetoni | Avogadron vakio | Atomimassayksikkö | Ideaalikaasun moolitilavuus | Moolinen kaasuvakio | Boltzmannin vakio | Faradayn vakio
Stefanin-Boltzmannin vakio | Wienin siiirtymälain vakio | Elektronin lepomassa | Protonin lepomassa | Neutronin lepomassa | Alfahiukkasen lepomassa











/
/ 

























