Wikipedia

Höyrystymislämpö (tunnus Q_h) on aineiden fyysinen ominaisuus. Se määritellään lämpömääränä, joka vaaditaan höyrystämään yksi mooli ainetta höyrystymislämpötilassaan normaalipaineessa, 101325Pa:ssa. Höyrystymislämmön yksikkö on kJ/mol. Ominaishöyrystymislämmön (r) yksikkö on kJ/kg.

Koska höyrystyminen on tiivistymisen vastaprosessi, käytetään myös termiä tiivistymislämpö. Tiivistymislämpö määritellään lämpömääräksi, joka vapautuu kun yksi mooli ainetta tiivistyy kiehumispisteessään normaalipaineessa.

Veden Ominaishöyrystymislämpö normaalipaineessa on noin 2.26 MJ/kg, joka vastaa 40.8 kJ/mol. Tämä on melko paljon eli noin viisi kertaa energiamäärä, joka tarvitaan veden lämmittämiseksi 0°C lämpötilasta 100°C lämpötilaan.

Mitä korkeampi paine ja lämpötila vedellä on, sitä pienempi on sen höyrystymislämpö. Kriittisessä pisteessä (vesi: 374.15 °C, p=221.2 bar) nesteen höyrystymislämpö on nolla. Tässä lämpötilassa nesteen ja höyryn välinen jyrkkä ero katoaa. Aine ei höyrysty lämmittämällä eikä nesteydy nostamalla painetta. Lämpötilan ylittäessä kriittisen pisteen puhutaan paineen mukaan joko ylikriittisestä fluidista tai ylikriittisestä höyrystä.

[muokkaa] Alkuaineiden höyrystymislämpöjä

[muokkaa] Aineiden ominaishöyrystymislämpöjä normaalipaineessa

Kaasun lämpötilan tai paineen laskiessa kaasun energia pienenee, ja tietyllä rajalla kaasu muuttuu nesteeksi. (Molekyylien liike on käynyt niin heikoksi että molekyylien väliset voimat jaksavat vetää molekyylit lähelle toisiaan.) Höyrystymislämpöä vastaava energia vapautuu.

Aineen sulattamiseen tarvittavaa energiaa kutsutaan puolestaan sulamislämmöksi.

[muokkaa] Katso myös

• ominaislämpökapasiteetti