Wikipedia

Radioaaltojen heijastuminen ionosfääristä..

Ionosfääri on noin 50–400 kilometrin korkeudella sijaitseva ilmakehän ylin kerros. Ionosfäärissä ilmakehän molekyylit ovat ionisoituneet auringon säteilyn vaikutuksesta. Ionosfääri muodostaa magnetosfäärin sisimmän osan. Käytännöllistä merkitystä ionosfäärillä on esimerkiksi radioaaltojen peilautumisen muodossa. Tämä mahdollistaa kommunikaation radioaaltojen avulla paljon näkyvää horisonttia pidemmälle.

Ionosfäärissä esiintyvät häiriöt aiheuttavat mm. vaihteluita Maan magneettikentässä. Näitä voimakkaita vaihteluita kutsutaan magneettisiksi myrskyiksi ja ne aiheuttavat häiriöitä radioliikenteelle. Magneettiset myrskyt aiheutuvat Auringosta syöksyvistä vety-ytimistä ja kalsiumioneista, jotka saavat mm. revontulet aikaan.

[muokkaa] Ionosfäärin kerrokset

[muokkaa] D-kerros

D-kerros on ionosfäärin sisin kerros joka sijaitsee noin 50–90 kilometrin korkeudella maapallon pinnasta. D-kerroksessa esiintyy pääosin vetyatomien ionisoimia typpioksidi (NO) -molekyylejä.

[muokkaa] E-kerros

E-kerros on ionosfäärin keskimmäinen kerros, ulottuen noin 90–120 kilometrin etäisyydelle maapallosta. Tässä kerroksessa esiintyy pääasiassa ionisoitunutta happea (O₂).

[muokkaa] F-kerros

Ionosfäärin ylimmäistä kerrosta, joka ulottuu E-kerroksesta aina 400 kilometrin korkeuteen, kutsutaan F-kerrokseksi. Itse asiassa kyseessä on kaksi kerrosta, F₁ ja F₂, jotka ovat päivällä erillään ja yhtyvät yöaikaan yhdeksi kerrokseksi. F-kerros koostuu pääosin atomaarisen hapen ioneista ja on vastuussa suurimmasta osasta HF-taajuuksien peilautumisesta.