Wikipedia

Jalokaasut ovat alkuaineita, joilla on uloimmalla elektronikuorellaan täysi oktetti pois lukien helium, jonka ainoalle elektronikuorelle sopii vain 2 elektronia. Elektronirakenteensa vuoksi ne eivät osallistu helposti kemiallisiin reaktioihin. Jaksollisessa järjestelmässä jalokaasut muodostavat ryhmän 18 (pääryhmä VIII): helium, neon, argon, krypton, ksenon, radon, ja keinotekoinen ununoktium.

[muokkaa] Kemialliset ominaisuudet

Yleensä ottaen jalokaasut eivät reagoi kemiallisesti mitenkään. Yhtäkään helium- tai neonyhdistettä ei ole kyetty valmistamaan, mutta jalokaasuyhdisteitä on pystytty saamaan aikaan raskaammilla jalokaasuilla: krypton, argon, ksenon ja radon, joiden ylemmät orbitaalit voivat luovuttaa elektroneja. Esimerkkinä on valmistettu ksenonin fluorideja XeF₂, XeF₄ ja XeF₆. Näissä fluori toimii hapettimena eli ksenon osittain positiivisesti varautunut. Ksenonfluoridit ovat äärimmäisen voimakkaita räjähteitä; eräässä kokeessa 50 milligrammaa teki reiän kahden sentin paksuiseen teräsastiaansa.

Ryhmän 18 viimeistä alkuainetta numero 118 (ununoktium) pystyttiin valmistamaan kolmen atomin verran vuonna 2006. Kaikki aineen isotoopit ovat radioaktiivisia muutamien millisekuntien puoliintumisajalla. Ununoktium on todennäköisesti reaktiivisempi kuin muut jalokaasut; sen arvellaan pystyvän muodostamaan esimerkiksi pysyviä oksideja.

Jalokaasuilla on erittäin matalat sulamis- ja kiehumispisteet. Myös ryhmän raskaimmat aineet ovat normaaliolosuhteissa yksiatomisia kaasuja.

[muokkaa] Sovellukset

Neon tuottaa Geisslerin putkessa oranssia valoa.

Jalokaasuja käytetään valaistustekniikassa radioaktiivista radonia lukuun ottamatta. Argonia käytetään myös suojakaasuna, kuten hitsauksessa tai hehkulamppujen sisäosissa estämässä hehkuvaa volframilankaa haihtumasta lamppujen sisäosissa. Ennen lamppujen sisäosaan luotiin tyhjiö, jolloin hehkulanka ei palaisi poikki. Kryptonpolttimot ovat yleistyneet taskulampuissakin. Jokainen jalokaasu tuottaa erilaisen värisävyn Geisslerin putki -tyyppiseen loisteputkeen, hehkulamppujen värisävyihin kaasuilla ei ole vaikutusta.

Palamatonta ja ilmaa kevyempää heliumia käytetään voimakkaasti reaktiivisen vedyn sijaan usein ilmapalloissa ja kevyissä ilmalaivoissa kantokaasuna. Nesteytetyllä heliumilla saadaan aikaan myös erittäin alhaisia lämpötiloja, josta syystä sitä käytetään kylmälaboratorioissa suoritettavissa tutkimuksissa yleensä jäähdytysaineena kuten nestemäistä typpeä. Muista kaasuista poiketen helium pysyy nesteenä lähellä absoluuttista nollapistettäkin normaalipaineessa, koska sen nollapiste-energia on yksinkertaisesti liian suuri. Heliumin kiinteä olomuoto muodostuu vasta erittäin kylmässä ja suuressa paineessa (2,5 MPa eli n. 25 bar ja 0,95 K).

[muokkaa] Katso myös

• Alkuaineiden jaksollinen järjestelmä
• Jalokaasuyhdiste

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.