Kalsium (lat. calcium < calx) on maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ca, järjestysluku 20 ja CAS-numero 7440-70-2. Kalsium on viidenneksi yleisin alkuaine maankuoressa, jossa sitä on 41,5 kilogrammaa tonnissa. Kalsium on elintärkeä aine eläville organismeille.

Sisällysluettelo

1 Ominaisuudet
2 Käyttö
3 Ravitsemuksessa
- 3.1 Kalsiumin tarve ja saanti
4 Lähteet
5 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ominaisuudet

Kalsium on hopeanvalkoinen, kiteinen metalli. Se on hieman lyijyä kovempi, kevyt, ja helposti leikattavissa ja venytettävissä. Kalsium peittyy ilmassa heti harmahtavalla oksidikerroksella, joka estää hapettumisen leviämistä syvemmälle, vaikka kalsium kylmänä ja kuivana reagoikin heikosti. Se reagoi veden kanssa muodostaen kalsiumhydroksidia Ca(OH)₂ ja yhtyy kuumana nopeasti happeen palaen keltapunaisella liekillä. Se yhtyy helposti myös vetyyn, halogeeneihin ja typpeen. Altistuessaan ilman typelle sen pinnalle muodostuu valkoinen nitridikerros.

Luonnossa kalsiumia on vain yhdisteinä, ei vapaana alkuaineina. Sitä esiintyy muun muassa kalkkikivessä ja marmorissa, jotka ovat suurelta osin kalsiumkarbonaattia CaCO₃. Kalkkikiveä polttamalla karbonaatti muuttuu kalsiumoksidiksi CaO, jota on käytetty yleisesti laastin raaka-aineena jo antiikin ajoista lähtien. Nykyään kalkkikiveä käytetään tähän tapaan sementin raaka-aineena.

Kalsium on myös kasviravinne. Kasvit ottavat kalsiumin maasta ioneina, joita on yleensä riittävästi saatavilla. Kasvi tarvitsee kalsiumia soluseinän rakentamiseen ja tumasukkulan muodostamiseen. Kalsium myös aktivoi joitain entsyymejä ja toimii toisiolähettinä. Kalsiumin puute aiheuttaa kasvun hiipumista ja nuorten solukkojen kuolemista.

Ihmisen elimistö tarvitsee kalsiumia luuston rakennusaineena, lihastoiminnassa ja veren hyytymisprosessissa.

Vapaaksi alkuaineeksi kalsiumia eristetään elektrolyysillä kalsiumfluoridista CaF₂.

[muokkaa] Käyttö

Kalsiumia käytetään muun muassa uraanin, zirkoniumin ja toriumin erottamiseen kuten myös hapen, rikin ja hiilen poistamiseen rauta- ja epärautametalliseoksissa. Sitä käytetään myös lejeerinkien valmistuksessa.

Eniten käytettyjä kalsiumyhdisteitä lienee maatalouskalkkina käytettävä kalsiumkarbonaatti, joka on kalkkikiveä, kalsiumkloridia CaCl₂ taasen käytetään kesäisin pölyn sidontaan teillä ja kidevedettömänä kaasujen ja orgaanisten nesteiden kuivaajana. Kalsiumhypokloriittia Ca(ClO)₂ käytetään puhdistus- ja desinfiointiaineena. Kalsiumoksidi eli poltettu kalkki on käytössä kuivausaineena, ja kalsiumhydroksidi eli sammutettu kalkki laastin valmistuksessa. Kalsiumkarbidi (CaC₂) synnyttää asetyleenia veden kanssa reagoidessaan. Kalsiumsulfaattia CaSO₄ esiintyy kidevedellisenä sekä kidevedettömänä anhydridinä ja se tunnetaan paremmin nimellä kipsi.

Kalsium estää valujen kuplaisuutta ja metallisena sitä käytetään pelkistimenä ja hapen sitomiseen valmistettaessa erikoisteräksiä ja muita metalliseoksia. Kalsiumia käytetään myös argonin erottamiseen typestä ja metalliseosten kovettamiseen. Kalsium suojaa toisia aineita korroosiolta metalliseoksissa. Metallisen, puhtaan kalsiumin merkitys on pieni. Fosforilannoitteiden valmistuksessa käytetään kalsiumyhdisteitä sisältäviä mineraaleja apatiitti ja fosforiitti. Laboratoriotyöskentelyssä käytetään kalsiumia kuivausaineena. Kalsiumia käytetään myös rikin poistoon maaöljystä ja muiden metallien kanssa parantamaan niiden lujuusominaisuuksia. Maan kalkitus parantaa kasvien ravintoaineiden kuten typen ottoa maasta.

[muokkaa] Ravitsemuksessa

Kalsium on keskeinen aine terveellisessä ruokavaliossa, erityisesti lapsilla, raskaana olevilla ja ikääntyvillä. Sen puute voi vaikuttaa luun ja hampaiden kasvuun. Kalsiumin liikasaanti voi johtaa munuaiskiviin. Kalsium haittaa raudan ja esimerkiksi tyroksiinin imeytymistä elimistöön. Ihmisessä on keskimäärin 1 200 grammaa kalsiumia, pääosin luissa. Kalsiumin riittävää saantia ei voi mitata verikokeissa tai vastaavissa testeissä, koska elimistö ottaa kalsiumin joka tapauksessa luustosta, jos sitä ei saa muuten riittävästi.^[1] Kalsiumin imeytyminen edellyttää D-vitamiinin sekä magnesiumin^[2] saantia.

Hyviä kalsiuminlähteitä ovat esimerkiksi maitotuotteet, seesaminsiemenet, mantelit, nokkonen, viikuna, tofu, soijajauho ja hasselpähkinät. Lisäksi on saatavilla erilaisia tuotteita, johon on lisätty erikseen kalsiumia, esimerkiksi erilaisia kasvimaitoja sekä mehuja.

[muokkaa] Kalsiumin tarve ja saanti

Päivittäinen kalsiumin saantisuositus vaihtelee eri maissa[viite?]. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan kalsiumia tulisi saada 100 mg/vrk ravinnosta energiana saatua megajoulea kohti eli aikuisille noin 800 mg/vrk. Eräillä erityisryhmillä saantisuositukset ovat suurempia, koska kalsium on välttämätöntä luustolle: raskaana oleville ja imettäville naisille sekä kasvaville nuorille 900 mg/vrk. Lapsilla suositus vaihtelee iän mukaan. Suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi on määritelty aikuiselle 2500 mg/vrk.^[1]. Suomalaiset saavat kalsiumia keskimäärin: naiset 1007 mg/vrk ja miehet 1202 mg/vrk eli suosituksiin verrattuna riittävän runsaasti. Noin prosentilla suomalaisista kalsiumin saanti on suurempaa kuin suurin hyväksyttävä päiväsaanti.Suomalaisten kalsium tulee pääosin maitovalmisteista niitä sisältävistä ruoista. ^[3].

Lehmänmaidossa sekä kalsiumrikastetuissa kasvimaidoissa ja mehuissa on kalsiumia yleensä 120mg/100g. Kolme lasillista tällaista juomaa vastaa aikuisen ihmisen päivittäistä saantisuositusta.^[4].

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
↑ Calcium to Magnesium Ratio
↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
↑ http://www.avoin.helsinki.fi/materiaalit/ravitsemustiede/01_rss_kivennaisaineet.shtml

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kalsium

Luokka: Alkuaineet

Kalsium

Wikipedia