Kloori (lat. chlorum) on halogeeneihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cl, järjestysluku 17 ja CAS-numero 7782-50-5. Puhtaana se esiintyy kaksiatomisena kaasuna (Cl₂).

Sisällysluettelo

1 Ominaisuudet
2 Käyttö
3 Historia
4 Isotoopit
5 Varoitus
6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Ominaisuudet

Vapaana alkuaineena esiintyessään kloori on vihertävän keltainen, yli kaksi kertaa ilmaa tiheämpi, tukahduttavan hajuinen ja hyvin myrkyllinen kaasu. Se on voimakas hapettava, valkaiseva ja desinfioiva aine. Sitä voi 10 °C:n lämpötilassa liueta 3,1 litraa yhteen litraan vettä.

Kloori on suoloja muodostava halogeeni. Se yhdistyy helposti lähes kaikkien alkuaineiden kanssa.

Luonnossa kloori esiintyy vain yhdisteinä, joissa se on kloridi-ioneina (Cl^-). Kloridit muodostavat merisuolasta pääosan – 1,9 % meriveden massasta on kloridi-ioneja. Yleisimmin kloori esiintyy luonnossa natriumkloridina (ruokasuola), kaliumkloridina ja kaliummagnesiumkloridiheksahydraattina. Osana ruokasuolaa se on yleinen aine ja välttämätön useimmille elämänmuodoille, myös ihmiselle.

[muokkaa] Käyttö

Kloori voidaan erottaa klorideista hapettamalla tai elektrolysoimalla. Teollisuudessa erotus tehdään tavallisimmin elektrolysoimalla natriumkloridia, jota on liuotettu veteen. Laboratoriossa klooria valmistetaan antamalla kaliumpermanganaatin reagoida suolahapon kanssa.

Kloori on tärkeä kemikaali vedenpuhdistuksessa, desinfiointiaineena mm. uimahalleissa, valkaisuaineena (mm. paperiteollisuudessa) ja sinappikaasussa. Klooria käytetään myös arkipäivän tuotteiden valmistuksessa. Lisäksi muun muassa PVC-muoveissa, lääkkeissä, tekstiileissä, maaleissa ja hyönteismyrkkyjen valmistuksessa käytetään klooria. Orgaaninen kemia käyttää klooria hapettimena ja substituutioreaktioissa. Ilotulitteissa ja kiinanpommeissa saatetaan käyttää kloraattipohjaisia räjähteitä.

Klooria käytettiin myös taistelukaasuna ensimmäisessä maailmansodassa.

[muokkaa] Historia

Kloorin löysi vuonna 1774 Carl Wilhelm Scheele, joka luuli sen sisältävän happea. Kloori sai nimensä 1810 Sir Humphry Davyltä, joka vakuutti sen olevan alkuaine.

[muokkaa] Isotoopit

Kloori koostuu lähinnä kahdesta isotoopista, Cl-35 ja Cl-37, joiden suhteelliset osuudet luonnossa ovat 75,77% ja 24,23%. Luonnosta löytyy myös pieniä määriä radioaktiivista isotooppia Cl-36 suhteessa 7⋅10^-13:1. Ilmakehässä Cl-36-isotooppia syntyy argon-36:sta kosmisten säteiden protonien vaikutuksesta. Maan- tai merenpinnan alla Cl-36-isotooppia syntyy neutronikaappauksella Cl-35:stä tai myonikaappauksella kalsium-40:sta. Cl-36 hajoaa rikki-36:ksi tai argon-36:ksi yhdistetyllä 308 000 vuoden puoliintumisajalla. Tämän hydrofiilisen isotoopin puoliintumisaika tekee sen sopivaksi geologiseen ajoitukseen 60 000 – miljoonan vuoden ikäisiin kohteisiin. Suuri määrä Cl-36-isotooppia syntyi myös vedenalaisissa ydinräjäytyksissä vuosina 1952–1958.

[muokkaa] Varoitus

Kloorikaasu ärsyttää hengityselimiä erityisesti lapsilla ja vanhuksilla. Sen kaasumainen olomuoto ärsyttää limakalvoja ja nestemäisenä se polttaa ihoa. Jo 3,5 miljoonasosaa klooria riittää hajun aistimiseen, mutta 1000 miljoonasosaa tai enemmän on kuolettavaa. Tämän ominaisuuden takia klooria käytettiin ensimmäisessä maailmansodassa taistelukaasuna. Suomessa tapahtui kloorionnettomuus Rauma-Raahe Oy:n tehtaalla Raumalla v. 1947, jolloin 19 ihmistä kuoli ja yli sata altistui kloorikaasulle.

Kloorille altistuessa ei kaasunpitoisuus saa ylittää 0,5 miljoonasosaa (40 tunnin työviikossa). Akuutti altistus suurelle kloorikaasupitoisuudelle voi johtaa keuhkopöhöön, jossa nestettä kerääntyy keuhkoihin, mikä puolestaan voi johtaa tukehtumiskuolemaan. Pitkäaikainen altistus pienellekin määrälle kloorikaasua heikentää keuhkoja ja altistaa muille keuhkovaurioille. Jos kloorivalkaisuainetta sekoittaa ureaan tai ammoniakkiin, voi syntyä myrkyllisiä höyryjä, jotka koostuvat mm. kloorista ja typpitetrakloridista.

[muokkaa] Aiheesta muualla

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Kloori

Luokka: Alkuaineet

Kloori

Wikipedia