Kromi (muinaiskreikaksi khroma, väri) on järjestysluvultaan 24. alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cr ja CAS-numero 7440-47-3. Aineen nimesi kromiksi sen eristäjä Nicholas Louis Vauquelin, kun hän totesi, minkälaisen värikirjon se tuotti mineraalista tehtyyn liuokseen. Vauquelin eristi kromin 1798 Pariisissa. Hän totesi myös, että smaragdin vihreä väri johtuu kromista.

Kromi kuuluu metalleihin ja on väriltään harmahtava, kiiltävä ja kova. Kromia käytetään eri metallien pinnoittamiseen. Sillä saadaan metalliesineiden pinnat säilymään hapettumattomina ja kirkkaina, minkä vuoksi pinnoitusta on käytetty korvaamaan kokonaan ruostumattomasta teräksestä tehtyjä tuotteita. Kromipinnoitteet jaotellaan kahteen eri luokkaan; kovakromaukseen ja kiiltokromaukseen. Kovakromauksessa pinta on todellakin kromia ja se muodostaa kovan kulutusta kestävän pinnan. Kovakromausta käytetään muun muassa metallinmuokkaustyökalujen pinnoitteina. Kiiltokromauksen tyypillisiä sovelluksia ovat esimerkiksi auton puskurit. Nimestään huolimatta pinnoite saa kiiltonsa nikkelistä.

Kromi on pääseosaine ruostumattomissa teräksissä. Teräkseen sitä seostetaan ferrokromin muodossa puhtaan metallin sijasta. Suomessa ferrokromia tuottaa Outokumpu Oyj:n tehdas Torniossa. Kromimalmi tuotetaan Elijärven kaivoksella.

[muokkaa] Yhdisteet

Kromi muodostaa seuraavia oksideja:

Kromi(III)oksidi (Cr₂O₃)
Kromi(IV)oksidi eli kromidioksidi (CrO₂)
Kromi(VI)oksidi eli kromitrioksidi (CrO₃)

Kromi(VI)-yhdisteitä käytetään yleisesti kovakromauskylvyissä, ja ne ovat karsinogeenisia.

[muokkaa] Kromi ja ihmisen ravitsemus

Ihmiselle kromi on välttämätön, mutta liian suurina määrinä myrkyllinen.^lähde? Sitä saadaan kuitenkin ravinnosta riittävästi, joten lisäravinteena sen nauttiminen ei ole tarpeen.^lähde? Se on tarpeen glukoosin hyödyntämisessä. Ravinnossa kromia on erityisesti munankeltuaisessa, vasikanmaksassa, viinirypälemehussa sekä myös omenissa, porkkanoissa, pavuissa, vehnänalkioissa ja perunoissa.