Wikipedia

Lämmönläpäisykerroin on Suomen rakentamismääräyskokoelmassa osassa C3 määritetty u-arvo (aikaisemmin k-arvo). Se ilmoittaa lämpövirran tiheyden, joka jatkuvuustilassa läpäisee rakennusosan, kun lämpötilaero rakennusosan eri puolilla olevien ympäristöjen välillä on yksikön suuruinen. Lämmönläpäisykerroin kuvaa, miten paljon tehoa tarvitaan pinta-alaa kohti, jotta saavutettaisiin tietty lämpötilaero eristerakenteen yli. Lämpötilaero on tässä seinämän erottamien väliaineiden välisten Iämpötilojen ero. Lämmönläpäisykertoimen tarkoituksena on kuvata rakennuksen eri rakennusosien lämmöneristyskykyä. Mitä pienempi U-arvo, sitä parempi lämmöneristys. SI-järjestelmän mukaisesti lämmönläpäisykertoimen yksikkö on wattia kelviniä ja neliömetriä kohti eli W/(K•m²).

Esimerkkejä tyypillisistä rakennuksen U-arvoista:

Minimiarvot rakenteen osille löytyy rakentamismääräyskokoelma osan C4 kohdasta 3.2. Säännöstä voidaan kuitenkin poiketa 20 %, mikäli kasvanut lämpöhäviö kompensoidaan rakennuksen tiiveyttä, tai lämmön talteenottoa parantamalla.

[muokkaa] U-arvon laskeminen

R = lämmönvastus

U = lämmönläpäisykerroin

A = yksittäisen rakenteen osan pinta-ala

A_kok = koko rakenteen yhteinen pinta-ala

Rinnakkaiset rakenteet:

Rinnakkaisten rakenteiden U-arvo on pinta-alalla painotettu keskiarvo rakenteen osien U-arvoista.

esim:

Kerrokselliset rakenteet:

esim:

Laskettaessa käytetään tyyppihyväksyntäpäätöksissä, tai osassa C4 annettuja arvoja rakennusmateriaaleille λ_n.

Lämmönvastus (rakennustekniikan mukainen) eli R:

, jossa

d = rakennusmateriaalin paksuus

λ_n = lämmönjohtavuus

[muokkaa] Lähteet

• Suomen rakentamismääräyskokoelma C3, Ympäristöministeriö(määräykset), 2007.
• Suomen rakentamismääräyskokoelma C4, Ympäristöministeriö(ohjeet), 2003.

Tämä rakentamiseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.