Wikipedia

Lämpötila on suure, joka kuvaa, miten kuuma jokin esine tai aine on. Lämpötila on makroskooppinen fysikaalinen suure — se voidaan siis havaita vain suurella atomijoukolla muttei yksittäisillä atomeilla.

Lämpöliike on aineen perusosasten, atomien tai molekyylien, epäsäänöllistä värähdysliikettä. Mikroskooppisella tasolla lämpötila voidaan määritellä hiukkasen (atomin tai molekyylin) keskimääräiseksi liike-energiaksi vapausastetta kohti kerrottuna tietyllä vakiolla, joka on Boltzmannin vakio jaettuna kahdella. Alin teoreettisesti mahdollinen lämpötila,absoluuttinen nollapiste, on tila, jossa tämä liike-energia on nolla. Makroskooppisella tasolla lämpötila osoittaa, kumpaan suuntaan lämpöä virtaa kappaleesta toiseen niiden ollessa kosketuksessa. Tällöin lämpö virtaa kuumemmasta kappaleesta eli siitä, jolla on korkeampi lämpötila, kylmempään kappaleeseen eli siihen, jolla on alempi lämpötila.

Lämpötilan kasvaminen aiheuttaa materiaaleissa lämpölaajenemista. Lämpötilasta riippuvia ilmiöitä ovat myös aineen olomuodon muutokset. Kuumetessaan aineet sulavat ja höyrystyvät tietyssä lämpötilassa ja vastaavasti tiivistyvät ja jähmettyvät lämpötilan laskiessa. Myös metallien sähkönjohtavuus riippuu lämpötilasta. Lämpötilan mittausvälineenä käytetään erilaisia lämpömittareita, jotka perustuvat yleensä joko lämpölaajenemiseen tai metallin sähkönjohtavuuden muutoksiin.

Jäähdyttäminen tarkoittaa kappaleen lämpötilan alentamista siirtämällä siihen sitoutunutta lämpöenergiaa muualle, kuten veteen, ilmaan tai johonkin metalliin. Usein käytetään erilaisten jäähdytysmenetelmien yhdistelmiä.

Lämpötilaa (lat. temperatura, tunnus T) mitataan SI-järjestelmässä kelvineillä (K) tai celsiusasteilla (°C). Celsiusasteikko määriteltiin merkitsemällä puhtaan veden jäätymispistettä nollalla ja normaalia kiehumispistettä luvulla 100. Kelvin-asteikko sen sijaan on määritelty niin, että absoluuttinen nollapiste on nolla kelviniä, mutta lämpötilaeroja ilmaistaessa kelvin on yhtä suuri kuin celciusaste. Celsius-lämpötila muunnetaan Kelvin-asteikkoon lisäämällä luku 273,15. Etenkin USA:ssa lämpötilan mittaukseen käytetään Fahrenheit-asteikkoa. Fahrenheit-asteikon nollapisteeksi valittiin alin jäätymispiste, joka minkäänlaisella suolan ja veden liuoksella tiedettiin olevan, ja ihmisen normaali ruumiinlämpö määriteltiin arvoksi 96. Celsius-lämpötila muutetaan Fahrenheit-asteikkoon kertomalla luvulla 1,8 ja lisäämällä luku 32.

Muita aikoinaan käytettyjä lämpötilan asteikkoja ovat Delisle, Leiden, Newton, Rankine, Réaumur, Rømer.

[muokkaa] Maksimi

Lämpötilan maksimi nk. Planckin lämpötila on fyysikko Max Planckin keksimä tila, jossa maailmankaikkeus oli alkuräjähdyksen ensimmäisenä hetkenä. Sitä korkeammasta lämpötilasta ei ole mielekästä puhua.

[muokkaa] Maapallon lämpötilat

[muokkaa] Maapallon korkeimmat lämpötilat

• Eurooppa, Sevilla, Espanja +50,0°C

• Aasia, Ahwaz, Iran +53,8°C

• Afrikka, Al-Azizya, Libya +57,7°C

• Oseania, Cloncurry, Australia +53,1°C

• Pohjois-Amerikka, Death Valley, Yhdysvallat +56,7°C

• Etelä-Amerikka, Rivadavia, Argentiina +48,9°C

• Suomi, Turku +35,9°C.

[muokkaa] Maapallon matalimmat lämpötilat

• Eurooppa, Ust-Shjugor, Venäjä -59,0°C

• Aasia, Verhojansk, Siperia -69,8°C

• Afrikka, Infrane, Marokko -23,9°C

• Oseania, Charlotte Pass, Australia -22,2°C

• Pohjois-Amerikka, Snag, Kanada -62,8°C

• Etelä-Amerikka, Colonia, Argentiina -33,0°C

• Suomi, Kittilä -51,5°C.

• Maailman korkein mitattu lämpötila: Al-Azizya, Libya +57,7°C
• Maailman matalin mitattu lämpötila: Vostok,Antarktis -89,2°C