Linus Pauling

Wikipedia

Linus Pauling

Syntynyt	28. helmikuuta 1901 Portland, Oregon
Kuollut	19. elokuuta 1994 Big Sur Kalifornia
Asuinpaikka	Yhdysvallat
Kansalaisuus	yhdysvaltalainen
Tutkimusalue	kvanttikemia
Instituutti	California Institute of Technology University of California, San Diego Stanfordin yliopisto
Tutkinnot	Oregonin yliopisto California Institute of Technology
Väitöstyön ohjaaja	Roscoe Dickinson
Oppilaat	Jerry Donohue Martin Karplus
Tunnustukset	Nobelin kemianpalkinto (1954) Nobelin rauhanpalkinto (1962)
Uskonto	kasvoi luterilaisena, ateisti aikuisena

Linus Carl Pauling (28. helmikuuta 1901 – 19. elokuuta 1994) oli merkittävä yhdysvaltalainen kvanttikemisti ja biokemisti. Paulingin laatima Kemiallisen sidoksen luonne (engl. The nature of the chemical bond) on tärkeimpiä 1900-luvulla kirjoitettuja kemian alan teoksia.

Pauling palkittiin Nobelin kemianpalkinnolla vuonna 1954 kemiallisten sidosten tutkimuksesta ja monimutkaisten materiaalien rakenteiden selvittämisestä. Nobelin rauhanpalkinnon hän sai vuonna 1962 ydinkokeiden vastaisesta kampanjoinnista.

[muokkaa] Nuoruus ja opinnot

Pauling syntyi Portlandissa Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Vuonna 1917 hän aloitti opinnot Oregonin osavaltion yliopistossa, josta hän 1922 valmistui kandidaatiksi kemian alalta. Hän jatkoi tohtorintutkintoon tähtääviä opintoja California Institute of Technologyssä, "Caltechissä", Pasadenassa vuoteen 1925, jolloin hän valmistui filosofian tohtoriksi kemiasta parhain arvosanoin. Paulingin ohjaajina toimivat professori Rosckoe G. Dickinson ja Richard C. Tolman. Hänen tohtorintyössään hän tutki kuinka selvittää materiaalin rakenne röntgendiffraktiolla kiteestä. Hän julkaisi seitsemän tieteellistä julkaisua mineraalien kiderakenteesta ollessaan Caltechissa.

Vuonna 1923 Pauling meni naimisiin toisen opiskelijan, Ava Helen Millerin, kanssa. He saivat kolme poikaa ja yhden tytön.

[muokkaa] Tieteellinen ura

sp³-orbitaali

Linus Pauling keksi atomien orbitaalit, elektronegatiivisuuden ja Paulingin säännöt. Biologisten molekyylien rakennetutkimus oli 1950-luvun alussa nopeasti kehittyvä ala. Vuonna 1951 Paulingin kollegoineen ehdotti onnistuneesti proteiinien koostuvan rakenteista, jotka ovat alfa-heliksejä ja beta-levyjä. DNA:n rakenne oli tuolloin myös tuntematon. Pauling ehdotti myös DNA:lle alfa-heliksi-rakennetta, mutta teki virheitä, jotka estivät täsmällisen rakenteen löytymisen. Myöhemmin 1953 James D. Watson ja Francis Crick keksivät DNA:lle alfa-heliksi-rakenteen, joka osoittautui oikeaksi. He saivat yhdessä Maurice Wilkinsin kanssa keksinnöstä Nobelin palkinnon 1962.

[muokkaa] Yhteiskunnallinen vaikuttaminen


DNA:n historia
William Astbury
Oswald Avery
Francis Crick
Erwin Chargaff
Max Delbrück
Rosalind Franklin
Phoebus Levene
Linus Pauling
Erwin Schrödinger
James D. Watson
Maurice Wilkins

Robert Oppenheimer kutsui hänet mukaan atomipommiprojektiin, mutta hän kieltäytyi. Sen sijaan hän liittyi Albert Einsteinin perustamaan rauhankomiteaan: Emergency Committee of Atomic Scientists. Siihen liittyen USA ei antanut hänelle passia vuonna 1952. Passi palautettiin hieman ennen Nobel-palkinnon saantia vuonna 1954.

Pauling allekirjoitti Russell-Einstein manifestin vuonna 1955. Siinä varoitettiin maailman johtajia ydinpommin vaaroista ja kehotettiin etsimään rauhanomaisia ratkaisuja konflikteihin. Manifestin allekirjoitti Max Born, Percy W. Bridgman, Albert Einstein, Leopold Infeld, Frédéric Joliot-Curie, Herman J. Muller, Linus Pauling, Cecil F. Powell, Józef Rotblat, Bertrand Russell ja Hideki Yukawa.

Cyrus S. Eaton (Pugwash, Nova Scotia) tarjosi rahoitusta kokoukselle, joka pidettiin heinäkuussa 1957. Se oli ensimmäinen Pugwash-liikkeen kokous: Pugwash Conferences on Science and World Affairs.