Wikipedia

Helium ← Litium → Beryllium H ↑ Li ↓ Na       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Litium
Tunnus	Li
Järjestysluku	3
Luokka	metalli
Lohko	s-lohko
Ryhmä	1, alkalimetalli
Jakso	2
Tiheys	0,534×103 kg/m3
Kovuus	0,6 (Mohsin asteikko)
Väri	hopeisen vaaleanharmaa
Löytövuosi, löytäjä	1817, Johan August Arfwedson
Atomiominaisuudet
Atomipaino	6,941 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	145 (167) pm
Kovalenttisäde	134 pm
Van der Waalsin säde	182 pm
Orbitaalirakenne	1s2 2s1
Elektroneja elektronikuorilla	2, 1
Hapetusluvut	+1
Kiderakenne	tilakeskeinen kuutiollinen
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	453,69 K (180,54 °C)
Kiehumispiste	1615 K (1342 °C)
Moolitilavuus	13,02×10−6 m3/mol
Höyrystymislämpö	147,1 kJ/mol
Sulamislämpö	3,00 kJ/mol
Äänen nopeus	6000 m/s 293 K:ssa
Muuta
Elektronegatiivisuus	0,98 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	3,582 kJ/kg K
Sähkönjohtavuus	(20 °C) 10,8 · 106 S/m
Lämmönjohtavuus	(300 K) 84,8 W/(m×K)
CAS-numero	7439-93-2
Tiedot normaalipaineessa

Litium (lat. lithium) on alkalimetalleihin kuuluva alkuaine. Muiden alkalimetallien tavoin litium kuuluu jaksollisessa järjestelmässä ensimmäiseen pääryhmään. Litiumin kemiallinen merkki on Li, järjestysluku on 3 ja CAS-numero 7439-93-2. Litium on kevyin kaikista metalleista, ja se jopa kelluu vedessä.

Litium on kemiallisesti erittäin reaktiivinen metalli, eli se reagoi voimakkaasti muiden aineiden kanssa. Litium reagoi herkästi jo alhaisessa lämpötilassa hapen ja typen kanssa. Kuumennettaessa ilmassa n. 200 °C:ssa (itsesyttymislämpötila 179 °C) se syttyy palamaan. Kuumennettaessa litium reagoi myös rikin, vedyn, hiilen ja monien muiden epämetallien kanssa. Se reagoi voimakkaasti myös veden kanssa muodostaen litiumoksidia, litiumperoksidia ja vetyä.

Litiumoksidi löydettiin vuonna 1817 petaliitti-nimisestä mineraalista. Itse alkuaine litium eristettiin vasta muutamaa vuotta myöhemmin.

Litiumia käytetään:

• Yhdisteinä lasi- ja posliiniteollisuudessa.
• Yhdisteinä emalin valmistuksessa.
• Kemiallisten ja fysikaalisten ominaisuuksien parantamiseen metallurgiassa
• Sen avulla voidaan deoxidoida ja ympätä metallisula ja näin parantaa valuominaisuuksia
• Litiumia käytetään muun muassa kannettavien tietokoneiden ja matkapuhelimien akuissa sekä sydämen tahdistimien paristoihin.
• Rakettien polttoaineena.
• Voiteluaineena.
• Lääkkeenä kaksisuuntaisen mielialahäiriön hoidossa.
• Puhdistus- ja desinfiointiaineissa.

[muokkaa] Litiumin yhdisteitä

Litium ja sen yhdisteet palavat karmiininpunaisella liekillä

• Litiumhydridi (LiH), CAS-numero 7580-67-8
• Litiumhydroksidi (LiOH), CAS-numero 1310-65-2
• Litiumhydroksidimonohydraatti (LiOH•H₂O), CAS-numero 1310-66-3
• Litiumkarbonaatti (Li₂CO₃), CAS-numero 554-13-2
• Litiumkloridi (LiCl), CAS-numero 7447-41-8
• Litiumniobaatti (LiNbO₃), CAS-numero 12031-63-9
• Litiumoksidi (Li₂O), CAS-numero 12057-24-8
• Litiumperoksidi (Li₂O₂), CAS-numero 12031-80-0
• Organolitium-yhdisteet, kuten butyylilitium, yleensä superemäksiä

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Litiumin kansainvälinen kemikaalikortti
• Helsingin Sanomat: Litium

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.