Wikipedia

Uraani ← Neptunium → Plutonium Pm ↑ Np ↓ -       Koko taulukko
Yleistä
Nimi	Neptunium
Tunnus	Np
Järjestysluku	93
Luokka	aktinoidi
Lohko	f-lohko
Ryhmä	-
Jakso	7
Tiheys	20,2×103 kg/m3
Väri	hopeisen metallinen
Löytövuosi, löytäjä	1940, Edwin McMillan ja Philip Abelson
Atomiominaisuudet
Atomipaino	237,0482 amu
Atomisäde, mitattu (laskennallinen)	175 pm
Orbitaalirakenne	[Rn] 5f4 6d1 7s2
Elektroneja elektronikuorilla	2, 8, 18, 32, 22, 9, 2
Hapetusluvut	+6, +5, +4, +3
Kiderakenne	-
Fysikaaliset ominaisuudet
Olomuoto	kiinteä
Sulamispiste	910 K (637 °C)
Kiehumispiste	4 273 K (4 000 °C)
Höyrystymislämpö	336 kJ/mol
Sulamislämpö	3,20 kJ/mol
Muuta
Elektronegatiivisuus	1,36 (Paulingin asteikko)
Ominaislämpökapasiteetti	luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/kg K
Tiedot normaalipaineessa

Neptunium (lat. neptunium) on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Np ja järjestysluku 93. Neptunium kuuluu aktinoideihin ja samalla transuraaneihin, ja se sijaitsee jaksollisessa järjestelmässä uraanin jälkeen ja ennen plutoniumia. Neptuniumin pysyvintä isotooppia Np-237:ää muodostuu ydinreaktioissa. Alkuaineen moolimassa on 237 u. Se on hopeanhohtoinen metalli ja sen tiheys on likipitäen 20 000 kg/m³. Neptunium (nimetty planeetta Neptunuksen mukaan) löydettiin 1940 pommitettaessa uraania neutroneilla

[muokkaa] Ominaisuudet

Hopeahkonvärinen Neptunium on melko reaktiivinen metalli, josta esiintyy ainakin kolmea rakenteellisesti erilaista variaatiota:

• alfa-neptunium, ortorombinen
• beta-neptunium, tetraedrinen
• gamma-neptunium, kuutiomainen

[muokkaa] Isotoopit

19 radioisotooppia luonnehdittu, näistä vakain on Np-237 (puoliintumisaika 2,14 miljoonaa vuotta).

[muokkaa] Käyttö

Neutronien havainnointiin suunnitellut laitteet sekä ydinaseet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Helsingin Sanomien juttu neptuniumista