/ 
/ 
Zirkonium
Wikipedia
|
|||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Zirkonium | ||||
| Tunnus | Zr | ||||
| Järjestysluku | 40 | ||||
| Luokka | Metalli | ||||
| Lohko | d | ||||
| Ryhmä | 4, siirtymäalkuaine | ||||
| Jakso | 5 | ||||
| Tiheys | 6,52×103 kg/m3 | ||||
| Väri | Hopean valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1789, Martin Heinrich Klaproth | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino | 91,22 amu | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 155 (206) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 148 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Sr] 4d2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 10, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II, +III, +IV | ||||
| Kiderakenne | heksagonaalinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | Kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 2125,15 K (1852 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 4650,15 K (4377 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 14,02×10−6×10−6 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 58,2 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 16,9 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 0,00168 Pa 2125 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | 3800 m/s 293,15 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 1,4 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,278 kJ/kg K | ||||
| Lämmönjohtavuus | 22,7 W/(m×K) | ||||
| Tiedot normaalipaineessa | |||||
Zirkonium (lat. zirconium) on alkuaine, jonka järjestysluku on 40, kemiallinen merkki Zr ja CAS-numero 7440-67-7. Zirkonium on harmahtava metalli, joka on terästä kevyempää ja yhtä kovaa kuin kupari. Zirkonium on hankalasti erotettavissa hafniumista.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Esiintyneisyys
Zirkonium on hyvin yleinen alkuaine. Sitä on löydetty erityisesti Yhdysvalloista, Etelä-Afrikasta ja Sri Lankasta. Zirkoniumia arvellaan olevan Maapallolla kaksi kertaa enemmän kuin kuparia tai sinkkiä ja jopa kymmenen kertaa enemmän kuin lyijyä.
[muokkaa] Käyttö
Zirkonium on poikkeuksellisen korroosionkestävää, minkä vuoksi sitä käytetään vaativissa erikoistarkoituksissa kuten ydinvoimaloissa polttoainesauvojen materiaalina ja kirurgisissa instrumenteissa.
Zirkoniumoksidia käytetään muun muassa maalien pigmenttinä. Lasiteollisuudessa zirkoniumoksidia käytetään hyvin laajasti lasin valontaiton parantamiseksi. Zirkoniumoksidia käytetään myös tulenkestävien materiaalien valmistamiseen.
Zirkoniumin mineraali, zirkoni, muistuttaa hyvin paljon timanttia. Koruksi käytettävän zirkonin väriä voidaan muuttaa keinotekoisesti radioaktiivisella käsittelyllä.
[muokkaa] Historia
Berliiniläinen apteekkari Martin Heinrich Klaproth löysi zirkoniumin Sri Lankassa vuonna 1789. Vasta 35 vuotta myöhemmin ruotsalainen kemisti Jöns Jacob Berzelius onnistui valmistamaan epäpuhdasta zirkoniumia. Hän pelkisti kaliumheksafluorozirkonaattia kaliumin kanssa. Nykyisin pelkistys tehdään magnesiumilla.
Zirkoniumin nimi juontuu arabian sanasta zargus, "kullanvärinen".
[muokkaa] Aiheesta muualla